20 February 2015

ON THE ROAD AGAIN TOUR 2015

Mun viime sunnuntai oli  yks elämäni upeimmista päivistä.

 Untitled             
Päivä lähti käyntiin yksin kotona muun perheen lähettyä kirkkoon, ite sain jäädä kotiin valmistautumaan ja fiilistelemään alkanutta päivää.

Lähettiin yhen mun parhaimman kamun Katrinan kanssa bussil kohti Geelongia, josta hypättiin junalla Melbourneen. Melbournessa suunnattiin heti southern crossille päästyä kohti Etihad Stadiumia enkä viel sillonkaan tajunnu minne olin menossa! Löydettiin paikalle ihan helposti ja jouduttiin oottamaan ovilla vaan joku 15min ennenku päästiin sisään stadiumille.
  Untitled             
Meiän paikat oli ihan keskimmäisessä alakatsomossa ja aurinko paisto meiän silmiin ekat 2h haha. Meil oli siis ihan tajuttoman hyvät paikat, mut koska toi stadium on ihan massiivinen ni oltiin tosi kaukana lavasta. Hyvin nähtiin kuitenki ja isot screenit autto asiaa ihan sikana. Koko kolmas kerros suljettiin ja kaikki kolmosella olevat pääs kakkoselle tai meiän kans alakatsomoon.

Lämppäreinä oli Samantha Jade ja McBusted, hauskin juttu on kuitenki se et 5sos musavideo sai yleisön huutamaan ja laulamaan enemmän kun lämppärit yhteensä haha. Lämppärit alotti jonkun puol tuntii myöhässä mut ei sitä ajankulua siellä ees tajunnu.
Vihdoin klo 20.45 musiikki loppu, valot sammutettiin ja intro alko soimaan. Koko yleisö sekos ihan kokonaan ja pian kajareista pärähtikin soimaan Clouds ja siellä ne seiso lavalla, ONE DIRECTION! En vieläkään tajuu että oon vihdoin nähny ne livenä ja vielä Ausseissa, 4 vuoden odotus palkittiin vihdoin! Ihana ilta.
                
Ne veti kaikki isoimmat hittinsä ja yleisö laulo ihan täysillä mukana, en ees osaa sanoin kuvailla miten kovaa kaikki laulo kun What Makes You Beautiful alko soimaan. Tai Steal My Girl. Tai Best Song Ever. Tai oikeestaan mikä vaan. 

Oltiin kuulemma paljon äänekkäämpiä kun ystävänpäivän konsertti, vaikka ystävänpäivänä koko stadium oli loppuunmyyty. Itelläni oli suomen lippukin mukana, ihan vaan varmuuden vuoksi... Haha kietouduin siihen ku Dont Forget Where You Belong alko soimaan ja sainkin parit katseet viereisiltä kanssakuuntelijoilta. Mun jalat tuli kipeiks siit kaikesta hyppimisestä ja tanssimisesta (mun tapauksessa heilumista piåaikasta toiseen XD) ja ääniki lähti aika nopeesti, ei tosin niin pahasti kun Katrinalta!
                
Konsertti loppu ilotulituksien ja Best Song Ever saattelemana varttia vaille ykstoista ja lähettiin Katin kans juoksujalkaa takasin junalle. Kotona oltiin vasta aamukahelta ja maanantaina pirteenä kouluun nuttelemaan konsertista Alanah'n kanssa joka oli ystävänpäiväkonsertissa.

Voi että mikä päivä ❤️ ja Harry Styles ❤️

No comments

Post a Comment