Adeney Milk Bar

Hiiiii! Like I said in my previous post, this is a post about a really nice cafe in Melbourne called Adeney Milk Bar. It's pretty small but very intimate. I really enjoyed all the cute little signs around the cafe and the service was working well. All 7 of us went there around lunch time and had to wait for a while for a free table but it wasn't too bad. And the menu, god it was sooo full of awesome dishes but eventually I went for scrambled eggs with toast and salmon. Let's just say it was delicious! Little Molly went for blueberry pancakes and I've never seen someone being so happy for pancakes! The only thing I didn't like was my hot chocolate. It was too chocolate-tic for me but other than that, I really recommend checking Adeney up. Worth visiting!

(I really think I should become a food-blogger!!!)

Melb

G'day! I decided to write a blog post in English just because it comes to my mind first (and also because I don't have a Finnish keyboard haha). I still haven't got my new computer so I'm writing this on my councelors computer.

I spent last Saturday wandering around Melbourne with my host family and their children and grand children. I met heaps of new people, ate a lot of good food (I'm going to do a post about a really nice cafe, stay tuned!) and just had great fun. Although I was so tired after the day that once we got back home, I went straight to bed and slept for 10 hours.

Sunday was also a really nice #sundayfunday which I'm also doing a post of.

PS. I love Melbourne. Turned out I only took photos of Starbucks and the skyscrapers... Oh well

ONNEA ON...

...huomata tuttuja kasvoja paikallisesta sanomalehdestä

...englanninkieliset ajatukset

...suunnitelmat lähitulevaisuuteen sekä ensi vuodelle

...uusien ruokien kokeileminen

...uusi koti ❤️

...pyöräily pimeässä kaupungissa

...kuulla että mua kutsutaan nimellä Sara, eikä nimellä vaihto-oppilas

...paketti täynnä suomalaisia herkkuja

...host-siskon kanssa pelattu iPad-Scrabble

...lämpimät kevätpäivät (+25-30 astetta, not complaining)

...lyhyt koulumatka

...RUISSIPSIT

...perhetutun uima-altaalla ja urheiluautoilla varustettu kartano (oikeesti wou)

...uudet kokemukset

...maidonjuonti kolmen kuukauden tauon jälkeen (ne jotka mut tuntee, tietää että en oo IKINÄ ollu näin kauan ilman maitoa)

...kaverisuhteiden selveneminen

...vapaapäivät koulusta

...AUSTRALIA

...kameran muistikortin täyttyminen

...muutaman viikon päässä häämöttävä vaihtariviikonloppu

...iloiset vastaantulijat

...valokuvien tulostaminen

...youtube

...kavereiden vaihtovuoden seuraaminen

...nukkumaanmeno rankan mutta sitäkin ihanamman päivän jälkeen

...koulun musiikintunnit

...uusien kahviloiden löytäminen

...kiitollisuus

ONNEA ON VAIHTOVUOSI

SUKELLUS PINTAA SYVEMMÄLLE

Kello on 8.42pm, istun sängyllä, kuuntelen mun tän hetken lempparibiisiä (Lipstick Jungle - Newton Faulkner (johtunee luultavasti siitä että soitetaan sitä tällä hetkellä koulussa musatunneilla)) ja päätän avata iPadin muistiinpanot ja kirjottaa kerrankin vähän laajemman ja 'syvällisemmän' tekstin. 

Kirjotin viime postauksessa että mulle on käyny pari ei niin kivaa juttua. Sain kommenttia siihen liittyen ja pari henkilöä tuli henkilökohtasesti kysymään miten mulla menee. Päätin nyt kirjottaa kerrankin kunnollisen laajan postauksen jossa selvennän vähän asioita. Alotetaan kuitenkin ihan alusta.

Mun nimi on Sara, oon 17-vuotias tyttö Salosta. Soitan pianoa, käyn partiossa ja rakastan lumilautailua. Oon ilonen persoona ja rakastan mun koiraa. Hain lukion ykkösellä vaihtoon, olihan se ollut mun unelma jo monta vuotta. Kaikki meni juuri niinkun halusin ja tällä hetkellä asun Ausseissa, vaihtarina. 

Kännykän mukaan oon ollu toisella puolella maapalloa 92 päivää. 1/4 vuodesta takana, mitä?! Tätä blogia lukiessa mun elämä täällä näyttää menevän paremmin kun hyvin - oon saanu matkustella jo tässä vaiheessa ympäri Ausseja, oon pidelly koalaa, oon saanu uusia kavereita, oon alottanu harrastuksia ja no - viettänyt upeat 3kk. Totta puhuen kaikki ei oo menny ihan yhtä hyvin.

*kello on 9.08pm enkä vieläkään tiedä miten aloitan tämän osion*

Alotan kertomalla sen kaikkein turhimman tapaturman, josta oon saattanutkin jo mainita; mun tietokone meni rikki. Olin ite tähän osallisena, ja olin ihan tajuttoman vihanen itelleni. "Miten saatoin kaataa sen pepsimax-tölkin tohon pöydälle?!" "Miten saatoin rikkoa mun vuoden vanhan ja kalliin koneen?!" (Tässä kohdassa ainoo positiivinen ajatus oli se, että onneks kaikki kuvat on tallessa kovalevyllä!!) Tää saattaa kuulostaa ihan pikkujutulta, mut mun elämään se vaikutti tosi kovin - kahta blogia pitäessä on tietokone aika tarpeellinen kapistus. Tää koko tietokoneen menetys on pikkuhiljaa poistunu mun mielestä, mut sen jälkeen asiat on vaan jatkanu alamäkeä.

(Tässä kohtaa haluun muistuttaa, että tän postauksen tarkotus ei oo valittaa mun vaihtovuodesta - oonhan mä etuoikeutetussa asemassa, haluun vaan kertoa että ei tää vuosi oo mitään ruusuillatanssimista) 

*kello on 10.52pm, thanks to skype*

Mulla ja mun host-perhellä ei oikeen juttu luista. Perheeseen kuuluu vaan vanhempi yksinasuva nainen, jolla ei oo ikinä ollu lapsia, lemmikkejä tai puolisoa. Vapaa-ajan hän viettää kirjoja lukien, koska hän on kirjastonhoitaja eikä tehä arkena mitään. Istun mun huoneessa yksin, tehden vähän millon mitäkin koska en yksinkertasesti pääse minnekkään. Asun sen verran kaukana keskustasta että sinne ei tosta noin vaan lähdetä, eikö mun host mom tykkää että kuljeskelen pimeellä yksin täällä. Arki täällä on siis aika ajoin tosi tylsää, ja tunnen oloni tosi yksinäiseksi. Ainoot poikkeukset tähän on tiistait, jolloin meen Rotary-kokoukseen ja partioon ja oon kotona vasta myöhään illalla, oltuani yli 12 tuntia matkassa. Viikonloput on myös poikkeus; käydään uusissa paikoissa lähes joka viikonloppu, mutta pitkät ja hiljaset automatkat tuntuu tosi vaivaantuneilta koska meiltä ei hirveesti löydy yhteisiä puheenaiheita. Tää on ollu mulle aika vaikeeta, mut tajusin tän ite vasta pari viikkoa sitten kun oikeesti rupesin ajattelemaan mun arkea täällä. Tiiän etten sais vertailla omaa vuottani kehenkään muuhun, mut en voi sille mitään et pieni kateudentunne valtaa mun mielen kun nään kavereiden homecoming kuvia facebookissa tai luen toisten postauksia hauskoista illanvietoista. Oon ihan älyttömän kiitollinen kaikesta kaikille, tää nykyinen host-perhe ei vaan oo ollu mulle se paras mahdollinen.

Mun kaveriporukka koulussa on hajonnu käsiin. Mä en henkilökohtasesti tiiä mitä tässä tarkalleen ottaen on tapahtunut enkä 'ulkopuolisena' hirveesti viitti alkaa kyselemään. Parin mun kaverin välit on jostain syystä katkennu kokonaan, jonka ansiosta koko kaveriporukka on nyt hajalla. Tottakai mulla on muitakin kavereita, mut tää myös on vaikuttanu mun kouluarkeen tosi paljon. En voikkaan aamusin juosta kamujen luo niinkun vielä pari viikkoa sitten, ja lounastauolla en voikkaan olla se oma outo itteni koska oon uusien ihmisten seurassa. Myös se fakta, että oon ollu koulussa yli 2kk tekee sen etten ookkaan enää se "uusi ja kiinnostava tyttö" vaan oon jo ihan normaali opiskelija muiden joukossa. Muuten koulussa menee hyvin, ainevalinnat ens vuodelle on tehty ja koulun bändin koe-esiintymiset on ihan nurkan takana!

Neljäs ja varmasti mulle henkilökohtasesti kaikkein vaikein juttu ei tapahtunu mulle Ausseissa, vaan mun isälle Suomessa. Mun iskä sairastui tässä jokunen aika sitten, ja vaikka kaikki on nyt paranemaan päin, I can't deny the fact that it's been stuck in my mind the last two weeks. Mitään sen isompaa analyysiä en tässä nyt ala vääntämään, mutta olihan se jotain mitä en oo ikinä ennen kokenut ja no, pysäyttävää. Tää sairastuminen autto mut tajuumaan, että jokanen päivä on tärkee ja just sulle voi tapahtua ihan mitä vaan minä hetkenä hyvänsä. Tää on sellanen asia, jonka pidän mielessä tän loppuvuoden ja koko mun loppuelämän. 

*HUH kello on 11.19pm ja Skype puhelu on vieläkin käynnissä, kiitos Riinalle ja Linnealle jotka piristivät mun iltaani*

Tässä olis nyt pientä selvennystä tähän postailutaukoon ja muutenkin vähän enemmän tästä mun arjesta täällä. Koska totuus on se, että en mä joka päivä täällä matkusta upeille rannoille chillailemaan ja bilettämään kavereiden kanssa, elän ihan normaalia arkea, joka mun kohdalla sattuu olemaan aika tylsähköä tällä hetkellä.

Mutta kaiken tän avautumisen jälkeen sanon, että mikäli teillä on mahdollisuus ja halu päästä näkemään maailmaa vaihtarina, TEHKÄÄ SE!

(Kuvat on parin viikon takaa Lornesta)

ASK ME ANYTHING

Moikka taas pitkästä aikaa! Voisin siunata koko postauksen sille miks en oo postaillu, mut sanonpahan vaan, että inspistä ei oo parin ei-niin-kivan jutun takia hirveesti ollu, mutta toivottavasti kaikki lähtee tästä vaan ylöspäin! 

Nyt kuitenkin postauksen oikeen aiheen pariin eli ASK ME ANYTHING! Ajattelin, että ois hyvä aika kysymypostaukselle, kun en oo ikinä näitä tehnyt (loppuun asti...). Kysymyksiä saa tulla mistä tahansa kategoriasta ja tyhmiä kysymyksiä ei ookkaan! Vaihtovuosi, minä, valokuvaus... Mitä ikinä teiän pieniin mieliin tupsahtaakaan! Lets gooooo!

Hi guys! It's time for a Q&A! Ask me anything about my exchange year or whatever comes to your mind! Let's go!

TOP END TOUR 2014 pt. 3

DAY 10
Aamupalan jälkeen nokka kohti Litchfieldin kansallispuistoa, tosin se paikka mihin oltiin menossa oli suljettu metsäpalojen takia. Senpä takia suunnattiin vähän reitiltä poikkeavaan paikkaan nimeltä Berry Springs. Vuorossa uintia joessa/järvessä/jossain vastaavassa. Paikka oli täynnä turisteja ja erinäisiä epämääräsiä porukoita ja tyhjät tölkit lillu vedessä. Tom bongas jonkun miehen selästä Suomen lipun ja mulle tuli jotenki tosi ihana fiilis jatkettiin matkaa ja päästiin vihdoin ja viimein meiän määränpäähän Darwiniin! tänään oli vuorossa mökkimajottuminen oikeessa sängyssä! Meiän leirintäalueelta Tiarnie bongas toisen Suomen lipun päivön sisään ja vaikka kuinka yritin niin en nähny mitään liikettä leirissä et oisin voinu mennä juttelemaan. Illalla lähettiin Darwinin rantaan Mindil Markettiin eli siis jonkunsortin markkinoille. Tuolla myös näin elämäni kauneimman auringonlaskun ja pari onnenkyyneltäkin taisi poskelle vierähtää. Siellä mä seisoin suomalaisena Aussien pohjoisimmassa suurkaupungissa upeella rannalla, aallot hakkas mun jalkoihin ja kasteli mun mekon, ja tuijotin vaan suu auki sitä taivaalla mollottavaa aurinkoa joka pikkuhiljaa hävis näkyvistä. Yks mun elämäni ihanimmista illoista!

DAY 11&12
Reissun vika kokonainen päivä alko pommiinnukkumisella ja aamupalan missaamisella, mut hei, elossa ollaan! Päivän ohjelmaan kuulu shoppailua, mut mä em tosiaankaan oo mikään shoppailija, joten ostin pakolliset pinssit Rotarytakkiin ja kävin nappaamassa läheisestä kahvilasta jääkaakaon mukaan ja lähin kävelemään rantaan päin siinä toivossa et jotkut mun kavereista ois siellä. Me ei saatu liikkua tuolla yksin vaan piti olla ryhmissä, mut minähän itsenäisenä vaihtarina livahdin yksikseni kiertelemään. Matkalla rantaan oli pari mun koululaista poikaa joiden seuraan liityin ja käveltiin rantaan ja siellä seuraan liitty lisää toisen sukupuolen edustajia ja siellä mä kävelin 9 aussipojan kanssa. Oli muuten tosi kivaa vaihtelua siihen tyttöjen kanssa shoppailemiseen! Käytiin myös parissa museossa jossa sain vastailla kavereiden ja opettajien kysymyksiin vaihtovuodesta ja miks haluun olla vaihtari. Syötiin lounasta upeella rannalla jossa pääsin pitkästä aikaa ottamaan profiilikuvia kavereille. Auringonlaskua seurattiin ihanalta kalliolta ja sain ikuistettua linnun auringonlaskukuvaan jota kaikki opettajat kehu ihan maasta taivaisiin. Mentiin syömään dinner wharfille, ite söin fish&chips monen kaverin tapaan ja oli hyvää! Loppuillasta menttin kattomaan leffa nimeltä the Maze Runner, jossa tosin suurinosa nukkui... Leffan jälkeen hyvästit bussikuskille ja keittäjälle ja matka kohti lentokenttää, josta yölento takasin kylmään Melbourneen!

Toi matka oli sanoinkuvailemattoman ihana, ja vaikka kerroinkin näissä postauksissa aika tylsähkösti ja 'virallisesti' matkasta, toivon et saitte ees jonkunlaisen kuvan reissusta! Kuvat onnistu mun mielestä tosi hyvin, mitä mieltä ootte?
Ja kommentoikaa muutenkin mitä mieltä olitte näistä reissupostauksista!